Näkymättömiä siteitä

Ihmettelin tovin kuinka ihmistä voi väsyttää näin kovin rentouttavan viikonlopun jälkeen.
Sitten muistin.

Lauantai meni helteisessä säässä, aamupäivä siivotessa ja loppupäivä muuttaessa. En toki muuttanut itse, vaan olin auttamassa ystäväämme mieheni kanssa. Koska tiesin jo etukäteen meneväni muuttamaan lähes tyystin organisaatiokyvytöntä ihmistä, olin orientoitunut koko asiaan rennommin kuin yleensä. Mikäli olisin ollut oma itseni, olisin vieläkin tuohtunut siitä järjestäytymättömyydestä millä ihminen voi siirtää tavaroitaan paikasta toiseen. Muistakaa te tulevat muuttajat hankkia tarpeeksi pahvilaatikoita, jätesäkkejä, ruskeaa teippiä ja sakset. Niillä pärjää jo pitkälle. Muovipusseista on usein toinen kahva rempallaan ja venynyt. No, onneksi tavaraa oli vähän, kirjoja tuskin nimeksi ja vain muutama huonekalu. Yhtäkkiä oma mahdollinen tuleva muutto alkoi tuntua valtavalta rasitukselta.

Koska lihakseni olivat vielä sunnuntaiaamuna herätessäni vetreät, päätin lähteä mattopyykille. Pyysin mieheni mukaan ja menimme oikealle matonpesulaiturialueelle. Vieressäni oli elämäntapamatonpesijä. Minulle matonpesu on juuri sitä mitä se on; mäntysuopaa (muovipullosta), hinkkausta ja puhdas matto. Viereiselle taiteiden tiedekunnassa opiskelevalle nuorelleparille matonpesu oli ilmiselvästi elämysmatka; mäntysuovan (huom. palan) hivutusta, veden olemuksesta ja matonpesun tunnelmasta nauttimista. Jokainen tavallaan. Ainakin minun mattoni ovat nyt puhtaat. Niin puhtaat etten raaski laittaa niitä lattialle.

Olemme siitä kummia ihmisiä, että teemme asioita outoihin aikoihin. Elokuussa 1997 lähdimme mieheni kanssa sieneen kolmen viikon hellejakson jälkeen. Yhtään sientä ei löytynyt, kumma kyllä. Eilen oli eräs upeimmista rantakeleistä. Ja mitä teimme? Lähdimme retkelle Napapiirin retkeilyalueelle. Kiertelimme käpyreittejä, katselimme Vaattunkikönkään vettä ja joimma kahavit. Metsän siimeksessä helteestä ei ollut haittaa, hyttysistäkin vain vähän.

Sunnuntai-illan kruunasi jalkapallo-ottelu rops-tampere united (2-0). En ollut eläissäni nähnyt elävää jalkapallo-ottelua, ja jännitin etukäteen ymmärtäisinkö pelistä mitään. Ei olisi kannattanut, sillä pystyin seuraamaan peliä kutakuinkin hyvin. Näin molemmat ropsin maalit, joista jälkimmäisen sai aikaan suorastaan maagisen yksilösuorituksen jälkeen ropsin Douglas! Intouduin hihkumaan tiukoissa paikoissa, kuohahdin paidanrepimisistä ja olettamistani epäreiluuksista. Nautin makkaraa väliajalla hyvässä seurassa. Olin yksi 1770 ihmisestä, eikä minulla ollut tippaakaan vaikeuksia valita kumpaa joukkuetta kannattaa. Hyvä Rovaniemen Palloseura! Kiitos lipusta ja elämyksestä Tommille.

Mennyt viikonloppu oli merkityksellinen. Tunnen itseni enemmän rovaniemeläiseksi kuin viikko sitten. Paikalliset ihmiset jalkapallo-ottelussa, mattolaituri, muuttoapuna oleminen ja retkeily kiinnittävät ihmistä oudoin sitein asuinpaikkaansa.