Äänet, joita kuulen

Elokuun 1. päivä kesä kääntyi syksyksi. Uskottava se on. Sää oli lämmin ja aurinko paistoi, mutta ilmassa on jo syksyn tuoksu ja tuuli puhuu syksyn kieltä. Heinäsirkkojen ja korentojen äänistä tietää syksyn olevan lähellä. Ne melskaavat kiihkeämmin, kuin muulloin. Vielä ehtii elää ennen talvea.

Meri ei ole lämmennyt koko kesänä. Eilen illalla, kello kadeksan aikaan, kävelin hyytävään veteen. Jomottava kipu jäsenissä kertoi veden olevan kylmää, mutta en välittänyt siitä. Henki salpautui jokaisella uintivedolla. Jäin paikalleni odottamaan, että vesi ei enää tuntuisi niin kylmältä. Tunsin, kuinka veri pakeni sisäelimien ympärille. Hetki vielä ja iho muuttuisi sinertäväksi. Oli pakko luovuttaa.