Hedonistin päiväuni

Ystäväpiirini supersinkuksi itseään tituleeraava naisihminen sanoi minulle, että seksiä taitaa olla mediassa aivan liikaa. Että siitä ei tarvitsisi puhua ihan niin paljon. Puhua niin paljon? Verrattuna mihin? En voinut olla huomaamatta, että ystäväni syyttävä sormi osoitti samalla minun jokseenkin vapaaseen tapaan puhua aiheesta.

Moralisointia kuunnellessa muistui mieleeni eräs pariskunta, jonka tunsin kuusi vuotta sitten. He asuivat yhdessä, mutta olivat tehneet lupauksen, etteivät harrastaisi seksiä ennen avioliittoa. Minkä vuoksi? Testatakseen itseään? Suurimman osan ajastaan tämä pariskunta käytti kertomalla tutuille ja tuntemattomille vakaumuksestaan. Kun tutustuin heihin, lupaus oli ensimmäisiä asioita, jonka he kertoivat itsestään: ”Hei olemme Matti ja Maija. Emme usko avioliittoa edeltävään seksiin.” Totesin vain lakonisesti, että jaa. Seksi on kuitenkin villiä hormonien leikkiä, eikä siinä ole hurskailla periaatteilla mitään sijaa. Turha siitä on numeroa tehdä, vaikka kivaahan se toki on. No, pariskunta meni sitten naimisiin ja kai he alkoivat seksin harrastamisen.

Ihminen vieraantuu luonnosta ja itsestään keksimällä kaikenlaisia rajoitteita elämäänsä. Miksi nykyinen seksuaalinen vapautuminen ylipäätään pitäisi nähdä vain negatiivisena ilmiönä? Alastomuuden tai neitsyyden mystifiointi on luonut nurinkurisen arvomaailman ja kirjoittamattoman säännöstön, joita pidetään yllä vain siksi, kun näin on aina tehty. Olisipa kiinnostavaa nähdä täysin estoton maailma, jossa jokainen eläisi täysin mielihalujensa mukaan, oli kyse sitten seksistä tai jostain muusta kuolemansynnistä. Omasta ruumistaan kun voi vapautua niin monella tapaa. Se olisi sellainen hedonistin päiväuni.