24.11.03

Supisijat

Ala-asteella opeteltiin olemaan hiljaa, jos joku (yleensä opettaja) puhui. Esimerkiksi kyläkoulussamme (jonka koko oli suurimmillaan 36 oppilasta) aamunavauksen aikaan ei saanut hiiskahtaakaan, vaan piti seisoa koulun aulassa paririvissä luokittain hipihiljaa paikoillaan joka aamu. Siinä sitten tuijoteltiin varpaita, oltiin kuuntelevinaan ja lopuksi veisattiin virsi harmoonin säestyksellä.

Kumma miten noista sadoista aamunavauksista ei ole jäänyt teräviä muistikuvia. Mieleeni nousee vain välähdyksiä, jotka näyttävät epäilyttävästi niiltä 70-luvun valokuvilta, jotka eivät ole haalistuneet, vaan muuttuneet jostain syystä oranssihtaviksi. Kerran pidin itsekin aamunavauksen. En oikein ymmärtänyt miksi aamunavauksessa piti kertoa kolmen pienen porsaan tarina, mutta kai siinä jotain kristillistä sanomaa oli. Jännityksen ja tuskanhien lisäksi muistan jalassani olleen liian isot vihreät kumpparit, joihin kompastuin esityksen lopuksi. Voi nolo.

Niin, se mistä piti kirjoittamani on suputus. Edellä tuli jo ilmi, että ainakin minä olen oppinut olemaan hiljaa silloin kun joku esiintyy/puhuu/laulaa/soittaa. Hiljaa istuminen esimerkiksi elokuvateatterissa on minulle itsestäänselvyys, enkä voi ymmärtää ihmisiä, joiden on pakko suputtaen kommentoida vierustoverille omia näkemyksiä elokuvasta. Yleensä nämä ovatkin nuoria, joten ehkä siinä on vielä sitä tiettyä kärsimättömyyttä ja yleistä tietämättömyyttä tietyistä sopivaisuussäännöistä mukana.

Mutta että aikuiset ihmiset supattavat joka paikassa! Aikuisten luulisi omaavan edes jotain järkeä tässä asiassa, mutta ei. Päiväkodin ja koulun joulujuhlassa, vanhempainillassa, sirkusesityksessä, kuoro/orkesteritreeneissä, kokouksissa, luennoilla, teatterissa, kirkossa tai konsertissa. Mikään paikka tai tilanne ei säästy supattajilta, joiden omat jutut tuntuvat olevan niin tärkeitä, että ne pitää kertoa vierustoverille heti, riippumatta onko tilanne sopiva vai ei. Usein ei ole.

Pieni pyyntö: Olkaa ihmiset hiljaa siellä konsertissa. Älkää pulisko teatterissa. Antakaa sille 6-vuotiaalle viulistille esiintymisrauha. Pitäkää päänne kiinni, kun luennoitsija puhuu.

Kiitos.