Jos elämä olisi
Päivitystahtini on ollut erittäin hidas, lähes olematon. Toisinaan en ole ehtinyt kirjoittamaan ja silloin kun ehkä ehtisin, en jaksa. On ollut mukavampaa katsoa televisiota.
Voisin tähän kirjoittaa sellaisen ala-astetyylisen kirjoitelman siitä, mitä olen tehnyt viime aikoina. Olen joskus tuuminut, että ala-asteen opettajallamme oli todella heikko mielikuvitus kirjoitelma-aiheiden suhteen. Saattoi hän tietysti olla vain sairaalloisen utelias. Hän halusi tietää, mitä teimme viikonloppuna, joululomalla, kesälomalla...Minusta oli jokseenkin tuskallista kirjoittaa näistä aiheista. Noin 10-vuotiaan käsityskyky ei riittänyt ymmärtämään, että antoisa ja viihdyttävä loma ei tarkoita samaa kuin puuhamaasta toiseen ryntäily tai Teneriffa. Minun kirjoitelmani sisälsivät kuvauksia puumajan rakentamisesta, onkimisesta, kivenkoloista, hiihtämisestä, lehmän poikimisesta, vasikoiden hoitamisesta ja hevosista. Jos oli ollut hyvä tuuri, saatoin päästä kirjoittamaan ratsastusleiristä. Muutaman kerran jopa huvipuistoista. Nimittäin joinakin vuosina järjestöaktiivivanhempien kesäretket olivat suuntautuneet otollisille paikkakunnille, joissa lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa eli huvipuistovierailu.
Olen minä tehnyt jotain näiden kolmen viikon aikana. En vain katsellut televisiota. Olen harjoitellut tulevan viikon keikkoja varten, viettänyt äidin ja hänen siskonsa syntymäpäivää, leikkinyt kummipojan kanssa kolme päivää, katsonut pari elokuvaa, joutunut puhelinhäiriköinnin kohteeksi niin pahasti, että harkitsin lähestymiskiellon hankkimista. Lisäksi olen tuntenut itseni rakastuneeksi, juossut 5-10 kilometrin lenkkejä, leikkauttanut hiukseni erilaisiksi, juonut itseni humalaan ja sammunut wc:n lattialle, nähnyt painajaisunia, joogannut selkäni kuntoon, ratsastanut, saanut hauskoja väliaikatietoja ystäväni Euroopan kiertueelta, käynyt töissä, harjoitellut kiertopotkuja ja ostanut mustat pitkävartiset saappaat, joilla ei voi kävellä, mutta ne näyttävät huikean hyvännäköisiltä jalassa.
Tänään aloitin hiihtokauden.
Voisin tähän kirjoittaa sellaisen ala-astetyylisen kirjoitelman siitä, mitä olen tehnyt viime aikoina. Olen joskus tuuminut, että ala-asteen opettajallamme oli todella heikko mielikuvitus kirjoitelma-aiheiden suhteen. Saattoi hän tietysti olla vain sairaalloisen utelias. Hän halusi tietää, mitä teimme viikonloppuna, joululomalla, kesälomalla...Minusta oli jokseenkin tuskallista kirjoittaa näistä aiheista. Noin 10-vuotiaan käsityskyky ei riittänyt ymmärtämään, että antoisa ja viihdyttävä loma ei tarkoita samaa kuin puuhamaasta toiseen ryntäily tai Teneriffa. Minun kirjoitelmani sisälsivät kuvauksia puumajan rakentamisesta, onkimisesta, kivenkoloista, hiihtämisestä, lehmän poikimisesta, vasikoiden hoitamisesta ja hevosista. Jos oli ollut hyvä tuuri, saatoin päästä kirjoittamaan ratsastusleiristä. Muutaman kerran jopa huvipuistoista. Nimittäin joinakin vuosina järjestöaktiivivanhempien kesäretket olivat suuntautuneet otollisille paikkakunnille, joissa lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa eli huvipuistovierailu.
Olen minä tehnyt jotain näiden kolmen viikon aikana. En vain katsellut televisiota. Olen harjoitellut tulevan viikon keikkoja varten, viettänyt äidin ja hänen siskonsa syntymäpäivää, leikkinyt kummipojan kanssa kolme päivää, katsonut pari elokuvaa, joutunut puhelinhäiriköinnin kohteeksi niin pahasti, että harkitsin lähestymiskiellon hankkimista. Lisäksi olen tuntenut itseni rakastuneeksi, juossut 5-10 kilometrin lenkkejä, leikkauttanut hiukseni erilaisiksi, juonut itseni humalaan ja sammunut wc:n lattialle, nähnyt painajaisunia, joogannut selkäni kuntoon, ratsastanut, saanut hauskoja väliaikatietoja ystäväni Euroopan kiertueelta, käynyt töissä, harjoitellut kiertopotkuja ja ostanut mustat pitkävartiset saappaat, joilla ei voi kävellä, mutta ne näyttävät huikean hyvännäköisiltä jalassa.
Tänään aloitin hiihtokauden.
4 Comments:
...aktiviteettilistasi oli huimaava. Sitä en vain ymmärrä, että miten olet voinut aloittaa hiihtokauden, kun täällä pohjoisempanakin paistavat vaaralla vain kivet ja kannot. Ei toivoakaan hiihtämisestä vielä aikohin.
Minun lapsuuteni kesät koostuivat yleensä halonteosta, ja jos hyvin kävi, niin heinänniitosta täysin levinneellä Zetor-traktorilla... No, kehitystä ei ole tapahtunut juuri sen jälkeen: jos niitän heiniä, niitän ne MF:lla, ja halot tein viimeksi halkomakoneella...
Kun maailma muuttuu ympärillä, tavallisuudesta tulee jossain vaiheessa erikoisuutta.
Vaan täälläpä suksi luistaa jo aika kivasti. Toivottavasti tilanne on pysyvä ja lisääkin lunta saa tulla. Minun puolesta.
Halkosavotat ovat tuttuja lapsuudenmuistoja myös minulle. Muistan kerrankin olleeni hirmuisen ylpeä kesän aikana halkohommissa kasvaneista hauislihaksista. Muuten olin melkoinen ruipelo.
Heräsin toissa-aamuna ajatukseen, että onpas mukava kun tulee talvi ja pääsee hiihtämään!
Ei se mitään, jos on ollut ruipelo. Ruipelot ovat sitkaimpia ja elävät vanhimmiksi. :)
Lähetä kommentti
<< Home