Vastaus esitettyyn kritiikkiin

Sain kommenttia edelliseen kirjaukseen. Olin jälleen nähnyt kaiken aivan liian synkeiden silmälasien kautta. Että oli kylällä paljon hyvääkin; isäni oli rakentanut uuden aidan tonttinsa ympärille (etteivät porot tule makoilemaan pihanurmille, tai siis jäkälille). Ja pappani oli liimannut muovimaton palasen vessan lavuaarin yläpuolelle. Eihän siellä siis aivan laakereilla lepäillä, se on vissi.

***
Uskokaa tai älkää, mutta en ole niin negatiivinen ihminen kuin väitetään. Tänään tosin olin saada hermoromahduksen marketissa. Tyttäreni hinkuaa ratsastusharrastuksen pariin, on menossa hevosleirille ja tarvitsee kaiken maailman ihme hevostarvikkeita, kuten housuja, saappaita, raippoja, ratsastussukkia ja kaviokoukkuja. Ei siinä auta muu kuin yrittää hampaat irvessä "tukea" tätä innostusta. Rahaa palaa, hevosia on tyttären huoneen seinät täynnänsä ja minua syytetään huonoksi äidiksi. Mutta kun en mahda sille mitään, että olen allerginen. Olin saada astmakohtauksen tänään pelkästään ratsastuskypärien hinnasta!

Puolentoistatunnin pahantuulisuuspuuskan jälkeen yritin selittää tyttärelleni, että ei hänenkään tarvitse olla innoissaan minun kuoroharrastuksesta, joten ei kai minun tarvitse olla niin kauhean innostunut tästä hevosjutusta. Ei mennyt läpi. Tyttären mielestä olen epäreilu, ilkeä, vastuuntunnoton (hän käytti tuota sanaa kaupassa), tylsä ja ikävä ihminen kun en jaksa tukea tätä juttua. Aikuisuuden rippeet ropisivat marketin lattialle ja vajosin todella alas. Aloin ilkeäksi, ja nyt kaduttaa.

Kaiken lisäksi unohdin viedä auton ajoissa kotiin sitä enemmän tarvitsevalle.

Voisin kai saman tien nimetä tämän blogin kurjuuksien kaatopaikaksi.

***
Yritin tosissani, siis aivan tosissani saada tästä kirjauksesta sellaista kevyttä ja mukavaa illan päätteeksi. Alkuperäinen ajatukseni oli kirjoittaa siitä kuinka mukava kylä kotikyläni on. Mutta ei siitä tullut mitään. Taidan hipsiä vähin äänin hammaspesulle ja kömpiä peiton alle pelkäämään huomista.