Tahma-ansa

Mitä opin viime viikonlopusta? Ainakin sen, että äidiltä ei kannata kysyä mitään, mihin haluaa järkevän vastauksen. Opittua tuli myös se, että mitä useampi kokki, sen huonompi tulos. Suosittelen, että etenkin äidit ja tyttäret, mummut, serkut ja tädit pysyttelevät erossa samoista keitoksista. Ihan sama, vaikka kyseessä olisi vain kahvi. Parempi laittaa vieraat itse asialle, jos muuta ratkaisua ei löydy. Ei sillä, että olisimme jotenkin erityisen riitaisaa väkeä, mutta jokaisella on mielipiteitä, periaatteita, näkemyksiä, tapoja...Kyllä taitavat ne sukuun joskus erehtyneet miehet katua karvaasti valintaansa. Mutta muuta eivät enää voi, paitsi kuunnella ja tyytyä osaansa. Isomummu on sanonut, että mies on perheen pää, mutta että nainenhan se on, joka pään kääntää. Tätä filosofiaa suvun naiset ovat sentään onnistuneet toteuttamaan yhteistuumin.
***
Vielä muistutuksena itselleni, että menneen kaltaisille viikonloppumatkoille ei kannata lähteä ilman toista päällysvaatekertaa.Ulkoiluvaatteita ei lasketa. Lauantai-illan pesin mukana ollutta puvustoani. Sitä ainoaa, joilla ajattelin pärjääväni pari päivää. Ei. Pienet pulleat lapsenkädet tahmasivat vaatteeni hetkessä. Niitä ei voi hillitä, ne tarttuvat kiinni kaikkeen mikä eteen sattuu. Vaikka onnistuisi välttämään kurottelevia tahmanäppejä, silti ne onnistuvat salakavalasti virittämään ansojaan. Viimeistään silloin, kun päättää istua tuolille, istuu todennäköisesti tahma-ansaan.