21.12.04

Pulkka

Talvi on pulkka-aikaa. Näin joulun alla mainoslehtiset esittelevät kaikkia ihmeellisiä uutuuksia, joista minun lapsuudessa ei osattu edes haaveilla. On perinteisiä pulkkia ja rattikelkkoja, mutta myös formula-auton tyyliin muotoiltuja menopelejä, liukumattoja sekä jättimäisiä renkaita, joilla voi laskea holtittomasti. Niin holtittomasti, että jotkut ovat jopa kuolleet siihen.

Minulla oli lapsena sellainen punainen virtaviivaisesti muotoiltu Sarvis-ahkio. Oikein tukevaa muovia ja edelleen käyttökelpoinen. En ole koskaan ollut rattikelkkaihminen, pulkka on minun juttu. Pulkka on myös todistetusti nopea mäenlaskuväline. Etenkin tämä minun Sarvis-ahkioni. Sillä pääsee nopeimmin ja pisimmälle. Serkkupojan rattikelkka ei koskaan saavuttanut samaa tulosta, eikä myöskään hänen istuimen kohdalta ergonomisesti muotoiltu suorakaiteen muotoinen pulkka. Kokeilimme saada huippunopeuksia ja pisimpiä liukuja myös tyhjillä apulantasäkeillä, mutta niillä lasku eteni hallitsemattomasti ja vei luonnollisesti tehoa sekä nopeudesta että pituudesta.

2 Comments:

Blogger Tuuba said...

Entäpä liukuri?

Kävin tänään luistelemassa tyttäreni kanssa. Jää oli liukas, luistimet tylsät ja ilma mitä parhain. Kotoamme on kentälle alle sata metriä. Kyllä kelepaa.

10:31 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Poikasena totesimme, että pulkkien suuri kompastuskohta oli perä, joka jyrkkäkulmaisena jyrsi lunta ja hidasti laskua. Sarvis oli tässä paras. Kilpailevissa merkeissä kulma oli vielä terävämpi. Lasten turvapulkat (ne joissa on selkänoja) ovat pahimpia, koska niissä paino on lähes kokonaan perässä.

Kaikilla pulkilla tätä kompensoitiin pitämällä painopiste mahdollisimman edessä niin, ettei nokka päässyt kuopimaan lunta. Ohjattavuus kärsi tästä aika paljon, eli painon säätely oli tarkkaa, että peräkantilla ei olisi massaa mutta kiskot ottaisivat suunnilleen koko matkaltaan kiinni lumeen.

Stigalla piti tehdä mutkia. Mieluiten kaksi päällä.

10:57 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home