Arpikudosta aivoissa

Eilinen keikka koetteli korviani. Lähtöhässäkässä unohtuneet earit olisivat olleet tarpeen, vaikka siirryimme jo parin ensimmäisen biisin jälkeen vellovan ihmismassa keskeltä parhaalle kuunteluetäisyydelle eli miksauspöydän tuntumaan. Kivaa oli. Nyt vain sopii toivoa, että kuuloelimeni palautuvat ennalleen.

Alkuillasta virittäydyin ystäväni kanssa tunnelmaan kuuntelemalla tulevan keikan sankareita. Ystäväni alle vuoden ikäinen tytär oli silti enemmän fiiliksissä, kuin kumpikaan meistä. Tyttö nousi huterin jaloin stereoiden kaiutinta vasten, nosti toisen kätensä nyrkissä ilmaan ja alkoi hetkuttamaan itseään musiikin tahtiin. Malliksi meille isoille tytöille, että miten sitä heviä kuunnellaan. Isänsä kyllä epäilee, että hevin kuunteleminen on varmasti aiheuttanut tyttären aivoihin pahaa arpikudosta. Toisaalta, samaa hän epäili jatkuvan Muumirenkutuksen kuuntelemisesta. Ainakin hänen omat aivonsa olivat osittain kärsineet siitä.