Isänpäiväkortti

Seisoin tänään kirjakaupan korttihyllyn edessä neljätoista minuuttia etsien isälleni korttia.

En voi lähettää hänelle "maailman paras isä" -korttia, koska niin ei ole. Myös "muistatko kun leikimme kun olin pieni?" -tekstillä varustettu kortti tuntui kovin kornilta. En voi myöskään lähettää korttia, johon oli piirretty kauniita pulloja ja viinilaseja, koska se kenties vihjaisi hänen alkoholinkäytöstään. Siitähän ei kukaan alkoholisti halua kuulla kommentteja. Huumorikortit oksettivat, elämänviisausrunoja sisältävät kortit lähinnä ärsyttivät.

Vaihdoin näkökulmaa. Ostankin kortin ikään kuin tyttäreltäni, eli kortti isoisälle. Mutta mikä hän oikein on? Pappa, vaari, ukki vai isoisä? Tyttäreni ei kutsu isääni miksikään edellämainituista. Ei kai hän voi lähettää korttia "maailman parhaimmalle ukille", koska hädin tuskin tuntee häntä.

Viimein löytyi. Kuvassa on piirretty tiikeri rusetti kaulassa, päällä lukee isänpäivänä. Sisällä teksti "mukavaa isänpäivää". Sopivan neutraalia ja etäistä. Ei piilomerkityksiä, ei symboliikkaa.

***
Nimi alle ja postiin. Vuoden kuluttua sama prosessi uudelleen; päätän olla lähettämättä kortin, alan potea huonoa omaatuntoa, ostan kortin ja venytän sen lähettämistä. Vien sen postilaatikkoon vasta isänpäivän jälkeen, jolloin sekä kortin odottamiseen että lähettämiseen liittyvä jännityselementti on poissa.