Kasvavat ne kuitenkin ja muita ihmeitä maailmasta

Onko viime keväästä kulunut kolme kuukautta vai kolme vuotta! Tapasin tälle syksylle ensimmäistä kertaa muuatta pientä pillipiiparia. Mutta voi ihmetystä, tästä pienestä pojasta oli kesän aikana sukeutunut iso mies! Tulitikkumainen olemus, mutta ainakin metri lisää pituutta. Olenkohan tulossa vanhaksi, kun jo ihmettelen lasten kasvua...
***
On syyskuu, mutta ilma on iltaisin mustanaan sääskiä! Ne hiipivät kello seitsemän aikaan koloistaan ja aloittavat saalistuksen. Ne eivät ole aivan tavallisia sääskiä, vaan hieman isompia ja tukevampia. Erittäin röyhkeitä ja pelkäämättömiä.
***
Illalla pyöräilin kotiin ja yllättäen tavattoman tiuha usva levisi kaikkialle. Jäin tuijottelemaan sumuiselle järvelle, joka oli kuin kauhuelokuvasta. Vielä hetken jos olisin odottanut, niin varmasti Tuonelan lautturi sieltä sumun keskeltä olisi ilmestynyt. Porskuttanut rantaan ja poiminut kyytiin.
***
Kun viime aikoina on ollut puhetta unista, niin menneenä yönä minä opetin sirkushevosia. Opetin niitä istumaan ja ojentamaan etukaviota. Vähän kuin koiria...