Tytöttelyä, osa II

Sisäinen naiseni koki jälleen kolauksen; tytöttely jatkui tänään. Tällä kertaa en ollut tekemässä nappikauppaa, vaan asunnonvälitysliikkeessä. Halusin omin silmin todistaa mieheni allekirjoittavan tulevan asuntomme tarjouksen, jonka itse olin jo kotona etukäteen allekirjoittanut. Tämä oli vain ylimääräinen varotoimenpide jolla yritän olla tulematta yllätetyksi ja huomata kohta olevani asunnon yksinhuoltaja. Ilmaisin aatelmani ääneen välittäjällekin. Miekkonen totesi naurahtaen että "kyllä tuollainen tyttö aina miehen asunnonmaksajaksi löytää."

Eipä muuta kuin lehti-ilmoitusta väsäämään: "Kolmekymppinen tunteilla elävä loogiseen ajatteluun kykenemätön teiniangstia poteva pikkurouva etsii asunnolleen maksajaa. Lupaan niuhottaa, käyttäytyä tarpeen tullen akkamaisesti ja kettuilla sopivasti. Vastapalveluksia rahamiehen on turha kerjätä."

***

Aamupäivä meni teollisuusalueella. Maksoin 180 euroa automme eturenkaista. Nyt yritän olla ajattelematta koko asiaa, sillä oikeasti hirvittää tuollaisen summan syytäminen renkaisiin. Onneksi suuri huolto sentään siirtyi kymmenentuhannen kilometrin päähän.

Tätäkö tämä nyt on? Renkaiden vaihtoa ja huoltovälien tarkistusta? Yllättävän vaikeita asioita sovitettavaksi omaan suppeaan maailmankuvaan. Jollei olisi kesä, ahdistaisi. Auringonvalo pehmentää.