Viikko elämästäni

Viikko sitten vietin elämäni ensimmäisen cityjuhannuksen. Tai eipä sitä voi kovin cityksi sanoa. Matkaa kotoa hektiseen downtowniin on reilu kymmenen kilometriä ja järvi läikehtii parvekkeen tuntumassa. Ystäväjoukolla väistelimme sadetta ja välillä paistattelimme päivää. Jälleen kerran yksi vietetty juhannus. Vanhemmiten sitä tulee mukavuudenhaluiseksi eikä telttailu vesisateessa missään lepikossa tunnu mielekkäältä. Ei etenkään festareilla, jossa känniläiset viettävät yötöntä yötä päivätolkulla ja joku niistä örvelöistä takuulla onnistuu rusentamaan juuri minun telttani käyttökelvottomaksi.

Juhannuksen jälkeen alkoi pitkä musta tunneli. Muistan sukuloineeni ja käyneeni Ruotsissa. Yhden päivän aikana molempia. Olemattomaan muistiini ei ole syynä pitkäksi venähtänyt keskikesän juhla. Välillä vain huomaan aikaa kuluneen, enkä silti muista edes eläneeni niitä päiviä. Minä en ole hullu. Tulkoon se taas kerran tiettäväksi.