Tiivistelmä

Juuri kun ajattelin viettää virallisen eroajaisviikon gradustani, huomasin ettei se onnistu. Olin unohtanut tehdä tiivistelmän. Vielä kerran täytyy kaivaa aivoja, papereita ja yrittää tiivistää yhteen sivuun 120 sivulla kertomani asia.

Jotenkin tuntuu, että eikös siinä lähes kumoa itse itsensä ja koko työn idean, tiivistämällä?

Ensin on kirjoittanut asiaa, analysoinut, kuvaillut, tutkinut ja pohtinut ties miltä kantilta, nostanut esiin uusia näkökulmia ja käsitellyt aihetta kaikista niistä. Hirmuinen määrä tunteja, päiviä ja kuukausia punottu noille sivuille. Jos onnistun laatimaan onnistuneen tiivistelmän, eikö koko työ ole lähes turha? Mitä mieltä kirjoittaa kymmeniä sivuja, jos asian voi sanoa yhdellä A4:lla?

En oikeasti ole tuota mieltä. Ottaapahan vaan pannuun ääliömäinen unohdukseni.

***
Suomalaiset ovat jäyhää kansaa. Kuorollamme oli eilen pääsiäiskonsertti. Eräällä penkillä istui kuulijana sitruunan syönyt mies. Konsertin jälkeen saamiimme valtaisiin taputuksiin hän ei yhtynyt, kunhan mulkoili. Konsertin jälkeen sama mies tuli luokseni ja sanoi: " Se oli oikein ... mahtavaa. Erittäin vaikuttavaa. Kiitos." Yllättyneenä otin kiitokset vastaan.