Tosi-tv ja muita mauttomuuksia

En tiedä onko maailmassa montaa muuta niin vietävän typerää asiaa, kuin tosi-tv ja radiokanavien tekemät pilapuhelut. Jo ovat ohjelmien ideat löyhissä käsissä, kun eivät keksi enää muuta. Viedäänpä ihmisiä trooppiselle saarelle, jossa heidän pitää selvitä ”luonnon armoilla” ties kuinka kauan. Goldingin Kärpästen herraa mukaillen saarelle rahdatut ihmiset alkavat jakautua omiin leireihinsä. Joka jaksossa joku jää kirjaimellisesti rannalle ruikuttamaan. Toinen idea on laittaa porukka parittain kiertämään maailmaa etapilta toiselle, syöttää lehmän aivoja tai mikseipä pantaisi tyyppi ötökkälaatikkoon makaamaan. Palkintona on rahaa ja yleisö hurraa.

Entäpä nämä pilapuhelut. Miksi ihmeessä niitä soitetaan ja vielä aamulla. Toimittajista on ilmeisesti hauskaa nolata ihmisiä julkisesti. Ajatelkaa nyt, eräs toimittaja soitti ufotutkimuksesta kiinnostuneelle ihmiselle. Aluksi hän asiallisesti kertoi havainnostaan mutta alkoi sitten heittää pelkkää vitsiä toiselle vakavasta asiasta. Ufotutkija kimmastui ja sanoi suorat sanat toimittajalle, joka vielä hädissään yritti sovitella tilannetta ja pitää hauskuutta yllä. Typerä toimittaja, mutta hukkuva yrittää käyttää viimeisenkin oljenkortensa.

Entä jos pilapuhelun kohde on aamuisin kiireinen perheenemäntä tai uraohjus matkalla töihin; vanhus, joka ei ymmärrä tämän päivän päälle tai ihminen, jolta on kuollut läheinen. Nykyään suljen radion oitis, koska en kestä kuunnella mokomaa hölynpölyä.

Vielä vinkki selviytymisohjelmia suunnitteleville: Viekää joukko vereviä ihmisiä Lappiin tai mieluimmin Siperiaan ja katsotaan sitten kuka oikeasti selviää. Kuka saa hankittua ruokaa ja rakennettua majan, kuka osaa hiihtää tai ajaa koiravaljakolla. Vanha kansa sanoo, että lämpimän kanssa aina pärjää mutta kylmän kohdalla on toinen juttu. Arktisessa selviytymisseikkailussa se voisi hyvinkin olla totta.