Vanhusmietteitä

Jaa, mihinköhän sitä onkaan tullut tuhlattua elämänaikaa viime päivinä?

Eilen seisoin kaupan liha- ja kalatiskillä ja tuijottelin siikoja siinä odotellessani. Edessäni oleva mummo valikoi eri silakka- ja kinkkulaatuja kuin irtokarkkeja: "Saisinko tuota valkosipulisilakkaa neljä filettä... ja tuota lasimestaria voisit laittaa semmoisen kymmenisen filettä... ja saisinko vielä tuota ylikypsää palvikinkkua sata rammia... ja..." Sitä jatkui ja jatkui. Viimein tuli vuoroni, ja siihen mennessä olin jo kahdeksan kertaa ehtinyt unohtaa mitä pitikään ostaa.

Vanhukset ovat hupaisia. Täällä Rovaniemellä vanhuksilla on tapana tapailla toisiaan paikallisessa ostoskeskuksessa. Muualla Suomessa nuorisoa roikkuilee ostarilla, täällä karvalakkipapat valloittavat kaikki paikat, ja "että duoda-duoda" vaan raikuu. Milloinkahan joku tuo mukanaan pöydän ja tammipelin?

Kuulin tarinan satakolmevuotiaasta, joka kaatui kotonaan ja mursi lonkkansa. (Tätähän tapahtuu kuulemma aika usein.) Lääkärit olivat jo valmiit tekemään lonkkaleikkauksen, jolloin tämä mummo tuhahti lääkäreille:" Äläkää nyt hulluja puhuko, että näin vanhaa alatta leikkamhan!" Eikä leikattu.

Tällä hetkellä taustalla soi Tango-orkesteri Unto: Finnish tango, featuring Maria Kalaniemi, 1999. Avarasylisen naisen laulu (Anna-Mari Kähärä / Anna-Leena Härkönen) sopiikin tähän vanhus-teemaan (tai sitten ei, mutta on silti varsin hupainen):

"Rakastan tottakai miestäni niin
(vaan muutamaa muutakin myös)
Ei varmaan se rakkaus yhteen
estää voi myös muitakin rakastamasta

Uskollinen oon -tietenkin!
(tai miten sen nyt ottaa)
Jos toisinaan muuallakin pistäydyn,
ei kaada se kai maailmaa

Kerto:
Mut mieheni kanssa kun oon syleilyssä
niin muita en muistele yhtään
Silloin on maailmassa yks ainoastaan
ja yhden vain silmissäin nään

---
Kaikista tapaamistani
tiedä ei mieheni tuon taivaallista
Ja miksi sen hänelle kertoisinkaan
kun ilmankin on onnellista

Ja hyötyä mitään ei varmaan oo siitä
jos alkaa näin antautuvaksi
Tai ehkäpä sittenkin -kuka sen tietää?
Se vanhuutta vie kauemmaksi"

(Niin, lauluhan kertoo kuvitteellisista avarasylisistä naisista, jollaisia ei ole oikeasti olemassakaan.. Ja laulussa on vielä yksi säkeistö, joka puuttuu tästä. Kuunnelkaa tuota levyä, hieno on se.)

***
Joskus pelkään, että minusta tulee katkera vanhus. Katkera siksi, etten osannut elää tätä elämää. Todennäköisesti minusta tulee samanlainen kuin äidinäidistäni; kärttyinen, kireä ja pahantuulinen ämmi. Toivottavasti olisin kuin isänäitini, joka vielä yli 80-vuotiaana piristi elämäänsä värjäämällä hopeanharmaan tukkansa kirkkaanpunaiseksi. Niin, hän oli se meidän perheen kovia kokenut saamelainen. Kaikista koettelemuksistaan huolimatta (tai ehkä juuri siksi) hän oli positiivinen ja elämäniloinen kuolinpäiväänsä saakka.