7.2.05

Voiko leppoisammin viikko enää alkaa

Ajatellen viikon alkaneen puolestayöstä, jolloin sunnuntai vaihtui maanantaiksi, voisin sanoa tämän alun olevan yksi pahimmista.

Ensinnäkin minut murhattiin - kahdesti. Ensimmäisellä kerralla pistettiin puukolla rintaan. Tähän kuvitteellliseen tunteeseen heräsin aika lailla paniikissa. Tokkurassa ajattelin, että onneksi näin unta ja yötäkin on vielä pitkään jäljellä, joten lepoa oli vielä tiedossa. Vielä mitä; hetken kuluttua olin metsässä ja jopa joku ampui käsiaseella pääni tohjoksi. Ja jälleen hikinen ja ahdistunut herääminen.

Aamuyöllä löysin itseni vanhasta sokkeloisesta koulurakennuksesta, jota piirittivät erittäin pahansuovat hirviöt, joita ulkoavaruuden olioiksi epäiltiin. Itse näin yhden hirviön silmästä silmään, mutta kukaan ei uskonut vakuuttelujani niiden kaameudesta. Tilanne alkoi käydä tukalaksi, sillä seuralaisinani olleet ihmiset eivät suostuneet tarttumaan aseisiin. Turhaannuin ja pimeän turvin siirryin kellariin pelkäämään pahinta. Hetken kuluttua ylhäältä kuului kaameaa huutoa. Jähmetyin paikoilleni ja puristin kranaattia kädessäni.

Loppuaamuyön heräilin vartin välein. Ole tässä nyt sitten virkeä.

3 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Onkohan tuo Halo välttämättä oikea ja terveellinen peli sinulle? eppäilee Heidi, joka ilahtui suuresti paluustasi.

3:36 ip.  
Blogger Tuuba said...

Eppäilijälle tiedoksi, että viimeisestä pelisessiosta oli päässyt venähtämään jo varsin pitkä tovi. Ehkäpä kyse olikin vieroitusoireunesta?

Tänään sain väkivalta-annokseni jälleen suoraan suoneen. Tosin loppuviikko näyttää sen verran kiireiseltä, ettei räiskinnälle jää (taaskaan) aikaa. Voih!

5:44 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Eihän tuo nyt mitenkään kummaa ole että näkee unta niinkin eläväisestä asiasta kuin pelistä. Sehän on audiovisuaalisesti todella intensiivistä ärsyketykitys, oli se peli sitten villiä räiskintää tai rauhallisempaa vaanimista.

9:10 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home