Pitkä penni

Viime aikoina menoni ovat olleet huomattavan paljon suuremmat tuloihin nähden. Taustalla on väärä ajattelumalli, joka menee suurin piirtein näin:

Tiedän, että tillilleni on tulossa ylimääräistä* rahaa (sellaiset 140 euroa). Tällä hetkellä raha ei ole vielä tililläni, jonka vuoksi käytän jo olemassaolevia taloudellisia resursseja elintasoni kohottamiseen ja turhakkeiden ostamiseen (siis ajatellen tuota tulevaa rahaa). Kuvittelen sen riittävän kenkiin, suihkupurkkitelineeseen, verhoihin, tukkasolkeen, silmäripsiaineeseen, kaljoitteluun ja jopa lääkkeisiin, vaikka todellisuudessa olen käyttänyt tulevan rahan jo kolmessa ensinmainituissa ostoksissa kokonaan. Ovelaa huijausta, vaikka itse sanonkin.

Käytän aikaani jokseenkin yhtä typerällä tavalla; mikäli löydän verhokankaan jo ensimmäisestä kaupasta normaalin viiden kaupan kiertelyn ja kaartelun sijaan, kuvittelen säästäneeni ainakin viisi tuntia. Siispä minulla on viisi tuntia ylimääräistä, ajattelen, ja puuhailen sen ajan kaikkea muuta kuin oikeasti pitäisi.

Itsenihuijaussysteemissä ei olisi mitään vikaa jollen tuntisi tätä jatkuvaa huonoa omaatuntoa.


*Ylimääräistä tarkoittaa rahaa, jota en varsinaisesti olisi ansainnut ja jota ei ole etukäteen budjetoitu perheemme taloutta kohottamaan.