Syystakkeja

Kylläpä syysilma pieksee ihmistä. Kipitin postilaatikolle ja sen parin minuutin aikana, minkä olin taivasalla, kastuin läpimäräksi ja muutuin siniseksi. (Huom. Tämä kerrostalo huolehtii asukkaiden arkiliikunnasta. Hissittömässä talossa kaikki hakevat postinsa pihan sievästä postilaatikkorivistöstä.)

Olen jo pari päivää aprikoinut, että jokohan siirtyisin käyttämään paksumpaa takkia. Vielä on riittänyt ohut samettitakki, eikä kovin toppaiseen versioon kehtaisi näin varhain siirtyä. Miten tarkenen talvella, jos nyt käytän samaa vaatetta kuin parinkymmenen miinusasteen säällä. Joskus ajattelin ostaa syystakin, kunnes tajusin, että niitä ei myydä. Vaatekauppojen mukaan näyttää nimittäin siltä, että kesätakeista on siirrtyttävä suoraan talvitakkeihin.

Tietysti minulla on se nahkatakki, jota voisi käyttää. Olen jo muutamana vuonna päättänyt kasvaa aikuiseksi ja jättää isän vanhan nahkatakin kaappiin. Mutta nyt se olisi taas tarpeen, kuten viimeiset kymmenen vuotta aina kylmien syyssäiden tultua. Takkeja tulee ja menee, mutta isän rotsi vm. -75 pitää paikkansa.